Etevan kannanotto sote- ja aluehallintouudistukseen

19.2.2016

Sote- ja aluehallintouudistuksen lausuntokierros päättyi, myös Eteva otti kantaa uudistukseen.

Yhteensä 502 kuntaa, kuntayhtymää ja muuta lausunnonantajaa otti määräajassa kantaa hallituksen linjauksiin itsehallintoalueiden määrästä, aluejaosta ja rahoituksesta. Hallituksen linjauksen mukaan itsehallintoalueita perustetaan 18 ja niiden pohjana ovat nykyiset maakunnat. Kaikki maakunnat vastaavat sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä, mutta kolme maakuntaa järjestää palvelunsa yhteistyössä naapurimaakunnan kanssa.

Etevan lausunnon valmistelusta vastasivat hallintopäällikkö ja toimitusjohtaja. Yhtymähallitus otti lausuntoon kantaa sähköpostitse, koska alkuvuonna ei pidetty yhtymähallituksen virallista kokousta.

Seuraavassa on esitetty yhteenveto Etevan antamasta lausunnosta. Lausuntopyynnössä esitetyt kysymykset on merkitty lihavoituna.

Eteva ei ottanut suoraan kantaa siihen, onko nykyinen maakuntajako oikea peruste itsehallintoalueiden muodostamiselle. Totesimme kuitenkin, että maakuntapohjainen rakenne johtaa siihen, että osa itsehallintoalueista jää väistämättä väestöpohjaltaan pieniksi, mikä saattaa vaarantaa uudistuksen tavoitteet.

Kaikki itsehallintoalueet tulevat tarvitsemaan yhteistyökumppaneita palveluiden järjestämisessä. Mikä tai mitkä ovat alueellenne luontaiset yhteistyösuunnat?

Eteva toimii kolmen maakunnan alueella, pääosin Uudellamaalla. Uudenmaan lisäksi Kanta-Häme ja Päijät-Häme ovat nykyisiä toiminta-alueita ja myös jatkossa luontevia yhteistyösuuntia.

Hallituksen linjauksen mukaan itsehallintoalueille osoitetaan sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi 1.1.2019 lähtien seuraavat tehtävät: pelastustoimen tehtävät, maakuntien liittojen tehtävät ja ELY-keskusten alueellisen kehittämisen tehtävät sekä lisäksi mahdollisesti ympäristöterveydenhuolto. Mitä muita tehtäviä olisi mielestänne tarkoituksenmukaista siirtää itsehallintoalueille?

Ehdotettu kokonaisuudistus sisältää itsessään niin paljon vaikeuskerrointa (aikataulu, valmistelu, rahoitus, toiminnan organisointi, kiinteistö- ja henkilöstökysymykset, valinnanvapaus), ettei ole mielekästä siirtää muita tehtäviä itsehallintoalueille 1.1.2019 alkaen.

Tehtävien siirtoa suunniteltaessa olisi ehdottomasti ensin käytävä poliittinen keskustelu siitä, mikä on peruskuntien tehtävä jatkossa.

Millä keinoin tulisi varmistaa itsehallintoalueiden ja kuntien yhteys hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä?

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen on luotava selkeät kannustimet. Yksi vaihtoehto on kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistaminen siten, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen suunnataan erillisrahoitusta, jolle luodaan omat kriteerit. Itsehallintoalueet velvoitetaan lainsäädännöllisesti tukemaan kuntia tässä tehtävässä.

Luodaan toimivat yhteistyörakenteet ja ohjausmallit (esim. yhteinen hyvinvointikertomus sekä yhteiset, ainakin osittain itsehallintoaluekohtaiset kriteerit).

Huolehditaan säännöllisestä yhteydenpidosta.

Vapaamuotoisia huomioita hallituksen aluelinjauksesta.

Itsehallintoalueiden lukumäärää on tarkasteltava kriittisesti pitemmällä tähtäimellä.

Uudellamaalla tulee pohdittavaksi, tarvitaanko itsehallintoalueen valtuuston vaalien yhteydessä ”sisäisiä vaalipiirejä”, jotta alueellinen edustavuus voidaan varmistaa.

Hallituksen linjauksessa 7.11.2015 todetaan, että linjauksilla on tarkoitus myös luoda edellytykset palvelujärjestelmän uudistumiskyvylle. Tätä erittäin keskeistä osuutta tulisi jatkovalmistelussa avata ja tarkentaa.

Sisäinen järjestäjätuottajamalli on lähtökohtaisesti kannatettava ajatus. Jotta tämä voidaan mahdollistaa ja varmistaa muutenkin uudistuksen onnistunut läpivienti, kannattaisi jo valmisteluvaiheessa 2017-2018 panostaa sote-palvelujen tuotteistamiseen ja vertailun mahdollistavien mittareiden luontiin. Tämän työn pohjana kannattaa hyödyntää olemassa olevia hyviä käytäntöjä.

Valmisteluaikataulu on hyvin kireä, joten on syytä varmistaa, että muutosprosessin vaiheet konkretisoidaan, priorisoidaan ja aikataulutetaan, ja että muutoksen läpivientiin varataan riittävät ja asiantuntevat resurssit. Tietojärjestelmien integraatio, henkilöstön ja omaisuuden siirtoon liittyvät asiat sekä palvelutoiminnan tuotteistus / vertailukriteerien luonti on nostettava priorisointilistan kärkeen.

Pk-yritysten mahdollisuudet toimia sote-palvelujen tuottajina tulee ottaa erityiseen tarkasteluun, jotta vältetään yksityisten monopolien muodostuminen.

Tukipalvelujen valtakunnallinen keskittäminen ei todennäköisesti tuo merkittävää lisäarvoa, ja se voi jopa estää alueellisten innovaatioiden syntyä ja hankintojen osalta heikentää alueellisten toimijoiden mahdollisuutta osallistua kilpailutuksiin. Lisäksi Suomessa on jo toimivia valtakunnallisia yhteishankintayksiköitä (Hansel ja KL- Kuntahankinnat), joten olisi perusteltua hyödyntää näitä olemassa olevia organisaatioita uuden yhteishankintayksikön perustamisen sijaan.

ICT-palvelujen osalta tulisi analysoida Valtorista saadut kokemukset, jotka eivät ole pelkästään myönteisiä. Tietojärjestelmien yhteentoimivuus voidaan varmistaa muun muassa avoimilla rajapinnoilla, Kanta-palvelun määrittelyjen mukaisella akenteellisella kirjaamisella sekä kansallisen palveluväylän hyödyntämisellä.

Talous- ja henkilöstöhallinnon osalta tarvitaan myös organisaatio-/yksikkötasoista osaamista ja resursseja, jotta voidaan varmistaa muun muassa onnistunut tiedolla johtaminen.

Vapaamuotoisia huomioita hallituksen rahoituslinjauksesta.

Kannatettavia linjauksia:

  • Kokonaisveroaste ei saa nousta ja työn verotus ei saa kiristyä.
  • Monikanavaista rahoitusta yksinkertaistetaan soveltuvin osin.
  • Kuntien rahoitusmalli suljetaan pois tarkasteluvaihtoehdoista.
  • Valtion rahoituksen toteutusvaihtoehdot selvitetään jatkovalmistelussa mahdollisimman pikaisesti (ml. itsehallintoalueiden osittainen verotusoikeus).
  • Siirtymäkaudelle voidaan tarvita erillisiä rahoitusjärjestelyjä.
  • Kuntien on alennettava kunnallisveroprosenttejaan, ja tähän liittyvät linjaukset on käsiteltävä mahdollisimman pikaisesti, koska muuten koko uudistus saattaa vaarantua; tässä olisi tarkasteltava myös mahdollisuudet uudistaa toimintaa ja toimintamalleja sekä priorisoida kuntien vastuulle jääviä tehtäviä.
  • Mahdollisen sote-veron veropohja olisi sama kuin kunnallisverotuksen veropohja.

Muuta huomioitavaa:

  • Tulevaa kunnallisveroastetta arvioitaessa on huomioitava, että uudistus johtaa myös kuntien yleishallinnon ja sitä kautta kustannustason pienenemiseen.
  • Suoraviivainen puuttuminen kunnallisveron suuruuteen ei huomioi, miten toimintaa on aiemmin hoidettu; esimerkiksi tehokkaasti hoidetut sote-palvelut ovat voineet mahdollistaa rahoituksen suuntaamisen kunnan sisällä muille toimialoille; vastaavasti on voitu jättää järjestämättä ja/tai tuottamatta joitakin sote-palveluita, jotka uudistuksen jälkeen tulee toteuttaa palveluiden yhdenvertaisuuden varmistamiseksi.
  • Osa esitetyistä rahoitusmalleista voisi johtaa sote-palveluiden osalta progressiiviseen verotukseen; tämä voi vaikuttaa kansalaisten asennoitumiseen uudistusta kohtaan.
  • Mikäli päädytään erilliseen sote-veroon, tämän tulisi olla jatkossakin korvamerkittyä rahoitusta, joka suunnataan sote-palveluihin.
  • Itsehallintoalueiden sisäinen rahoitusmalli (sote-palvelut vs. muut tehtävät) tulisi ottaa osaksi rahoitusuudistuksen valmistelua.
  • Rahastopohjaiset mallit eivät vaikuta toteuttamiskelpoisilta ainakaan lyhyellä tähtäimellä.
  • Mahdollisen alueiden välisen tasausjärjestelmän valmistelussa tulee huomioida, miten siihen saadaan sisäänrakennettua kannustava elementti.

 

© 2012 Eteva Käyttöehdot