Kuntaliiton linjaus ateriamaksuihin

20.3.2015

Kehitysvammaisilta asiakkailta perittävien ateriamaksujen perusteissa on ollut epäselvyyttä. Nyt Kuntaliitto on linjannut mitä asiakkailta perittävät maksut saavat sisältää. Etevan maksut on määritelty näiden linjausten mukaisesti.

Kuntaliiton linjaus ateriamaksuista

"Asiakasmaksut kehitysvammaisten erityishuollon avo-huollon palveluissa

Kehitysvammaisten erityishuollon avohuollon palveluissa asiakkailta peritään asiakasmaksu asiakasmaksulain mukaan (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 3.8.1992/734). Palvelun käyttäjältä voidaan periä maksu, ellei laissa ole toisin säädetty, ja maksu voidaan periä henkilön maksukyvyn mukaan. Palvelusta voidaan periä maksu, joka saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Ostopalveluista peritään maksut samoin perustein kuin kun-nan itsensä tuottamista vastaavista palveluista. Maksut tulee pääsääntöisesti määrätä vain todellisen käytön mukaan ja asiakkaalla tulee olla mahdollisuus valita, käyttääkö hän palvelua vai ei.

Asiakasmaksulain 2 § määrittelee, että kehitysvammaisen ylläpidosta voidaan periä maksu lukuun ottamatta alle 16-vuotiaalle annettavaa osittaista ylläpitoa ja lain 28 §:ssä tarkoitettua opetusta saavan lapsen osittaista ylläpitoa sen lukuvuoden loppuun, jonka aikana hän täyttää 16 vuotta. Ylläpidon ja osittaisen ylläpidon käsitettä ei ole asiakasmaksulainsäädännössä määritelty. Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään 14.11.2008 T 2854 linjannut, että kehitysvammaiselle lapselle myönnetty tilapäinen, kulloinkin vuorokauden käsittävä perhehoito oli kehitysvammaisen ylläpitoa, josta voitiin periä maksu, eikä maksuttomana annettavaa osittaista ylläpitoa. Kokovuorokautinen ylläpito ei ollut osittaista ylläpitoa.

Ylläpidolla voidaan tarkoittaa mm. ruokailua, majoittumista ja siivousta. Kehitysvammaisten erityishuollon palvelut ja kuljetus erityishuollon palveluihin ovat maksuttomia. Näin ollen kehitysvammaisten erityishuoltona saamasta hoidosta, huolenpidosta ja ohjauksesta ei voida periä maksua. Jos henkilö itse vastaa ylläpidosta aiheutuvista kustannuksista, ei yleensä muuta erillistä maksua ylläpidosta voi periä.
Lainsäädännössä ei ole nimenomaisesti määritelty sitä, mitä asiakkaalta voidaan avohuollon palveluissa periä aterioista. Joidenkin hallinto-oikeuksien linjausten mukaisesti on päädytty tulkintaan, jonka mukaan asiakkaalta ei voi periä asumisyksikössä annetuista aterioista työntekijän työpanoksesta aiheutuvia kuluja. Tulkittu on myös, että aterioiden kuljetuksista aiheutuvia kustannuksia ei voi sisällyttää ateriamaksuihin. Raaka-ainekustannukset ja energiasta aiheutuneet kustannukset voi sisällyttää asiakasmaksuun normaalisuusperiaatteen mukaisesti. Ostopalveluissa noudatetaan samoja periaatteita maksujen osalta kuin kunnan/kuntayhtymän omassa toiminnassa.

Hallinto-oikeuksien epäyhtenäinen ratkaisukäytäntö on asettanut sekä asiakkaat että kunnat keskenään eriarvoiseen asemaan. Tämän vuoksi Korkein hallinto-oikeus on 22.12.2014 (22.12.2914/3986 KHO:2014:186) antamassaan ratkaisussa linjannut kehitysvammaisten henkilöiden erityishuollossa perittävien ateriamaksujen perusteita. Korkein hallinto-oikeus on lähtenyt ratkaisussaan siitä, mitä kehitysvammaisen henkilön erityishuolto-ohjelmaan on sisällytetty ja mitä palvelu tosiasiassa sisältää. Kehitysvammaisten erityishuoltona saamasta hoidosta, huolenpidosta ja ohjauksesta ei voida periä maksua. Tästä on kysymys myös silloin, kun hoivahenkilöstö laittaa ruokaa yhdessä kehitysvammaisen henkilön kanssa. Erityishuollollista elementtiä ei kuitenkaan sisälly ruuanvalmistukseen muissa tapauksissa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että niissä tapauksissa, joissa kehitysvammahuollon asiakkaan erityishuoltoon ei käytännössä sisälly eikä erityishuolto-ohjelmaan ole myöskään kirjattu, että asiakas osallistuu ruuan valmistukseen tai että häntä avustettaisiin ruuan valmistuksessa, ateriapalveluiden maksulliseen ylläpito-osaan kuuluvat paitsi ruuan valmistuksessa tarvittavat raaka-aineet myös ruuan valmistamisesta sekä säilyttämisestä aiheutuvat kustannukset. Ateriamaksun perusteena oleviin kustannuksiin kuuluvat siten myös kustannukset, jotka aiheutuvat työvoiman, veden, energian ja kuljetusten käyttämisestä.

Päivä- ja työtoiminnassa annetut ateriat ja niistä perittävät maksut ovat rinnastettavissa tavanomaisiin ruokamenoihin, jotka syntyvät kaikille kehitysvammaisuudesta riippumatta. Ateriamaksun perusteena oleviin kustannuksiin kuuluvat näin ollen ruuan valmistuksessa tarvittavat raaka-aineet ja ruuan valmistamisesta sekä säilyttämisestä aiheutuvat kustannukset. Ateriamaksun perusteena oleviin kustannuksiin kuuluvat siten myös kustannukset, jotka aiheutuvat työvoiman, veden, energian ja kuljetusten käyttämisestä.

Osa kehitysvammaisten palveluista vastaavista erityishuoltopiireistä määrittelee ja perii asiakkaalta ylläpidosta aiheutuvat maksut, osassa taas kunnat hoitavat asiakaslaskutuksen. Kunnan/ kuntayhtymän on ratkaistava, miten se suhtautuu asiakkaiden vaatimuksiin korvata ateriamaksuihin mahdollisesti sisältyvää palvelun osuutta silloin, kun erityishuolto-ohjelmaan on kirjattu, että asiakas osallistuu ruuan valmistukseen tai että häntä avustettaisiin ruuan valmistuksessa ja/tai hän to-siasiallisesti osallistuu siihen. Jos kunta/kuntayhtymä toteaa, että asiakkailta asumispalveluissa perityissä maksuissa on palvelun kustannuksia ja päätyy palautuksiin, se taho, joka on hoitanut asiakaslaskutuksen, hoitaa myös palautuksen. Jos kunta/kuntayhtymä päättää palauttaa maksuja, niin samalla tulee päättää, palauttaako se ne hakemuksesta vai oma-aloitteisesti ja mistä lähtien.
Palauttamisessa noudatetaan lakia verojen ja maksujen täytäntöönpanosta (706/ 2007), jonka 20 §:n mukaan julkinen saatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta, jona se on määrätty tai maksuunpantu, ja muussa tapauksessa sitä seuranneen vuoden alusta, jona se on erääntynyt. Jos kunta/ kuntayhtymä päättää lähteä palauttamaan maksuja, tarkoittaa se käytännössä tasapainottelua yhdenvertaisuuden toteuttamisen ja mahdollisista palautuksista aiheutuvan työmäärän välillä. Mahdollisia palautuksia toteutettaessa tulee ottaa huomioon Eduskunnan oikeusasiamiehen antama linjaus, jonka mukaan on "hallinnon tarkoitussidonnaisuuden periaatteen" vastaista, jos asiakas ohjataan hakemaan muutosta, jos tiedossa on, että hän lähes varmuudella voittaa asian (mm. EOA 31.12.1997, dnro 290/4/95). Vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisten päätösten muuttamiseksi ei ole tarkoituksenmukaista edellyttää asiakkailta asian viemistä hallintotuomioistuimeen.

Osa kunnista ja kuntayhtymistä on jo palauttanut ateriamaksuja asiakkaille perustuen aiempaan hallinto-oikeuksien oikeuskäytäntöön ja valvontaviranomaisten ohjeistukseen. Osa palautuksista on ollut sellaisia, ettei niitä uusimman Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun valossa, olisi ollut välttämätöntä tehdä.

Mikäli palautus on ollut perusteeton uudesta linjauksesta johtuen, mutta palauttamisesta on jo tehty lainvoimainen hallintopäätös, edellyttäisi palautettujen ateriamaksujen periminen takaisin sitä, että palauttamisesta tehty päätös purettaisiin. Päätöksen purkamisesta säädetään hallinto-lainkäyttölain 63 §:ssä ja purun hakemisesta 64 §:ssä. Päätöksen purkamisen yhtenä laissa mainittuna perusteena on se, että päätös perustuu ilmeisesti väärän lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Päätöstä ei saa purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista. Päätöksen purkua haetaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Purkua on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman.

Tarkoituksenmukaista tässä tilanteessa lienee, että jo tehtyjä ateriamaksujen palautuksia ei lähdettäisi perimään asiakkaalta takaisin. Kyseessä oleva asiakasryhmä on pääsääntöisesti vähävarainen ja lisäksi palautettujen ateriamaksujen takaisinperintä vaatii huomattavassa määrin hallinnollista työtä ja prosessiin liittyy oikeudellista epävarmuutta. Käsiteltävänä olevien palautusvaatimusten osalta on otettava huomioon edellä mainitut Korkeimman hallinto-oikeuden 22.12.2014 ratkaisun mukaiset linjaukset.


Pirjo Poikonen
erityisasiantuntija, Kuntaliitto

Sami Uotinen
johtava lakimies, Kuntaliitto

Jean-Tibor IsoMauno
lakimies, Kuntaliitto"

 

 

© 2012 Eteva Käyttöehdot