Seppo, asumispalvelujen ohjaaja

Uratarina kuva

Aikuisena kokemani ammatinvaihto oli haaste, jonka onneksi otin vastaan. Valmistuin sosiaalikasvattajaksi viisitoista vuotta sitten. Ammatinvaihto oli melkoinen hyppäys tuntemattomaan, sillä olin aiemmin työskennellyt autonasentajana ja autonkuljettajana.

Uuteen rooliini kasvaminen vei aikansa, sillä oman persoonani hiominen tiimityöhön sopivaksi tuntui kieltämättä välillä kipeältä. Kehitysvammaiset ovat kasvattaneet minua läheisteni ohella ehkä enemmän kuin ketkään muut. Heiltä tuleva aito palaute on jo riittävä syy tehdä tätä työtä. Ihmisenä kasvaminen vaatii jatkuvaa peiliin katsomista ja on melkoista ylellisyyttä, kun sen voi tehdä myös oman työn kautta. Entisessä autonkuljettajan ammatissani jätin työkaluni työvuoron jälkeen nuhjuisen hallin perälle odottamaan seuraavaa aamua. Nykyinen ammatillisuus kannattelee myös työn ulkopuolisessa arjessa.

Valmistuttuani tein keikkoja jonkin aikaa päiväkoteihin ja lastenkotiin. Jossain vaiheessa minulle tarjottiin mahdollisuus päästä muutaman autistinuoren vapaa-ajanohjaajaksi. Tästä olikin jo lyhyt harppaus vakituiseksi ohjaajaksi Etevan palvelukseen. Viimeiset kolmetoista vuotta työskentelin Tuusulassa ryhmäkodeissa. Yksikössä oli YKS -henki jo läsnä, vaikka emme olleet kuulleet vielä edes koko termiä. Se ei olisi onnistunut, jos sen tukena ei olisi ollut työyhteisö, jossa voimavarat osattiin suunnata oikeaan suuntaan.

Vaikka lopetinkin virallisen työurani puolitoista vuotta sitten, niin jatkan kuitenkin edelleen sijaisen roolissa. Koen, että minulla on vielä jotain annettavaa. Pitkäjännitteisiin projekteihin asukkaiden kanssa minulla ei ole enää samanlaisia mahdollisuuksia kuin ennen, mutta arki ryhmäkodissa rakentuu paljon muullekin. Uudessa roolissa on myös omat vahvuudet!

Vuosien myötä kasvaneita tunnesiteitä edelliseen työpaikkaan on vaikea katkaista äkillisesti. Onneksi näin ei tarvitse tehdä. Irtautumiseni työelämästä tuleekin tapahtumaan omalla kohdallani vähitellen. Samalla tulee tutuksi keikkatyöläisen haasteet, kun yritän perehtyä minulle uusiin ryhmäkoteihin ja niiden asukkaisiin. Toki yritän välillä jarrutella, koska elämääni mahtuu myös paljon harrastuksia ja päivät tuntuvat muutenkin loppuvan aina kesken. Tunne, kun on pystynyt työpäivän aikana välittämään asiakkaille jotain positiivista, on minulle edelleen hyvin arvokas asia!

© 2012 Eteva Käyttöehdot