Rikun haave toteutui Gran Canarialla

Ryhmäkodissa tehty yksilökeskeinen elämänsuunnitelma paljasti isälle Rikun yllättävän haaveen.

34-vuotias poikani Riku oli asunut Etevan ryhmäkodissa Mäntsälässä jo kymmenisen vuotta, kun hänen yksilökeskeistä elämänsuunnitelmaansa päivitettiin.

Riku tulee luokseni joka toinen viikonloppu sekä pitkiksi lomiksi kesäisin. Luokseni tultuaan hän näytti kansiota, jossa oli Rikun elämän historiikkia ja muita hänelle tärkeitä asioita kirjattuina. Yhdessä kohdassa kysyttiin, mistä Riku unelmoi. Siinä luki: Kanarian matkasta.

Rikun haave tuli minulle yllätyksenä. Jostain syystä poika ei sitä ollut koskaan ottanut puheeksi, vaikka pystyykin puhumalla kommunikoimaan.

Kun sain tietää Rikun haaveen, aloin selvittää, millaisia Kanarian matkoja oikein olisi tarjolla ja milloin meidän kannattaisi sinne lähteä. Soitin Rikulle ja ehdotin, että lokakuussa lähtisimme Aurinkomatkojen ryhmämatkalle Gran Canarialle. Se sopi hänelle ja heti aloimme tehdä alustavia suunnitelmia.

Passi, hammasharja, vaatteita…

Ensimmäinen matkavalmistelu oli passin hankinta, sillä Rikun edellinen passi oli ehtinyt jo vanhentua. Moni asia oli muuttunut aiemmasta, nyt passiin otettiin myös sormenjälki. Sitten ostettiin uusi matkalaukku ja sen jälkeen Rikulle alkoikin tulla jo matkakuumetta.

Kun matkaa edeltävä päivä koitti, hain Rikun asuntolasta. Matkatavarat oli pakattu uuteen laukkuun ja lähtötunnelma katossa. Varmuuden vuoksi kävin vielä kotona läpi Rikun tavarat, mutta ei sieltä mitään puuttunut.

Uima-altaita, rantabulevardeja ja esiintyjiä

Perillä Gran Canarialla asetuimme hotellihuoneeseen. Joka illalle oli ohjelmaa, esimerkiksi kiinalaisia sirkustaiteilijoita, Beatlesia jäljittelevä bändi Englannista ja alkuillasta pikkulasten discoa. Nämä olivat hauskaa ajankulua.

Riku on taitava selkäuimari, ja eniten hän tykkäsi siitä, että hotellin pihassa olleisiin neljään altaaseen oli vapaa pääsy.

Me osallistuimme ”Kauneinta Kanariaa” -bussiretkelle, jonka aikana vierailimme banaaniviljelmillä, rommitahtaassa ja näköalapaikoilla. Opas varasi Rikun pyörätuolille paikan bussin etupäässä. Matkustimme vaivattomasti ja näimme hyvin kaikki maisemat.

Seuraava kohde jo suunnitteilla

Matkasta jäi meille hyvät muistot. Viime viikonloppunakin nyt helmikuussa Riku muisteli kotona, millaisia hurjia serpentiiniteitä bussiretkellä mentiin ja miten bussi joutui tööttäämään jokaista mutkaa ennen että vastaantulija varmasti tietää meidän olevan tulossa…

Kokemus oli niin hyvä ja valaiseva, etteivät meidän yhteiset reissut tähän lopu. Nyt tiedän, ettei edes kuuden tunnin lento ole Rikulle vaikeaa. Ensi lokakuu voisi jälleen olla hyvä aika lähteä. Mikä ettei, Riku on rauhallinen ja iloinen matkaseuralainen, hänen kanssaan on mukava matkustaa!

Reijo Rönkä, Hyvinkää

© 2012 Eteva Käyttöehdot